Valon juhlaa

Täällä on vietetty Diwalia eli valon juhlaa koko viikko. Kyse on yhdestä hindujen suurimmista juhlista ja sen on kyllä aistinut kaikkialta. Erityisesti täällä Etelä-Intiassa juhlasta käytetään myös nimitystä deepavali ja juhla symboloi hyvyyden voittoa pahasta. Juhla kesti viisi päivää ja hindukalenterin mukaan tästä alkaa uusi vuosi. Puitteiltaan tää olikin vähän niinku meidän joulu ja uusi vuosi yhdistettynä. Diwali on perhejuhla, joten kaikki mun luokkalaiset ketkä suinkin matkan puolesta pystyivät, suuntasivat koteihinsa juhlaa viettämään. Talot on koristeltu värikkäin "jouluvaloin", poltetaan kynttilöitä ja öljylyhtyjä, syödään hyvin, annetaan lahjoja toisille ja ennen kaikkea ammutaan raketteja JOKA PÄIVÄ! Virallisesti Diwali loppui eilen ja ah tätä ihanaa hiljaisuutta, kun kuulee taas normaalit autontorvien törinät ja papatit paukkuu enää silloin tällöin :) Olen nimittäin herännyt kolmena aamuna pian kuuden jälkeen naapurin poikien pomminen räiskeeseen ja illalla tuutulauluna oli samanmoinen pauke. Olo olikin iltaisin, kuin tykistökeskityksessä, kun muutama miljoona bangalorelainen juhlisti Diwaliaan ilotulittein. Mua valistettiinkin, et kovimman jysäyksen päästää raketti nimeltä pommi, mikä oli totisesti nimensä veroinen ja tottakai myös kaikista yleisin.. Olihan se mukava kiivetä itsekin illan pimetessä niitä isoja ja hienoja ilotulituksia hotellin katolle katselemaan, mutta kyllä mulle olis riittäny ihan Suomen malli: yhtenä ilta, kuuden jälkeen :)

Mulla meni tämä juhlaseutu nyt siinämielessä vähän ohi, et olis ollu tietysti hyvä hahdollisuus matkustaa johonkin, kun ilmaantu pitempi vapaa. Viimeviikolla sanottiin vielä et on vaan tiistai vapaata ja oltiinki suunniteltu siihen yhtä vuorireissua. Loppujenlopuks vapaa muuttukin kolmepäiväiseksi ja vuorireissukin meni mönkään sateen ja taksien kiskurihinnan vuoksi. Näin nopeella aikataululla ei sitten kerenny matkoja muuallekaan hommaamaan. No ihmeen nopesti nuo päivät hurahti asunnollakin ja tässä lähiseudun asukkaiden Diwalin juhlintaa seuraillessa, vaikka harmittaakin, kun tajuaa, että aika rientää ja monta mielenkiintoista paikkaa jää näkemätä. Juhlan kruunasi kuitenkin eilinen ilta, kun pääsin kyläilemään yhden luokkakaverini kotiin. Olipa huippua nähdä paikallisten elämää hetki ihan läheltä! Tietysti mut syötettiin paikallisilla erkoisuuksilla ähkyn partaalle ja sehän menee täällä yleensä niin, että vieras syö ja talonväki vaan katselee. Oikeen mukava ilta ja oppi taas muutaman jutun lisää tästä erilaisesta kulttuurista. Tosin en kyllä millään kykene muistamaan niitten kymmenien esiteltyjen "jumalaolentojen" nimiä. Näillä oli kotona oma pieni temppelihuone, jonne kuulema sytytetään joka ilta kuuden aikaan kynttilä. Siellä seinillä oli sitten näiden viisauden, rakkauden ja rikkauden ja monen muun jumalan kuvat. Ei tainnut jäädä viimeiseksi vierailuksi tuohon kotiin, sillä jokainen kutsui vuorollaan käymään toistenkin. Oli kyllä niin ylitsevuotavan ystävällinen vastaanotto, niin ku täälläpäin on tapana.

Asunnolle päästyäni jouduinkin keskelle pommitusta, sillä siellä oli omistaja apupoikineen täydessä vauhdissa rakettiensa kanssa vielä viimeisenä iltana. Kyllä tuli totisesti ikävä suomalaista rakettikulttuuria! "Madam, madam" kuulu vähän joka suusta ja mulle ojennettiin sytystystikkuja, kun kaikki halus et mää sytytän kans raketteja. Ois kai se voinu olla ihan kivaa, jos niissä olis ollu etes joku sytytyslanka, mut ei ku tuikattiin tuleen ja kipinät sinkoili naamalle. Taaski mulle naurettiin, eikä tosiaan ihan ymmärretty, ku en halunnu kovin montaa kertaa osallistua niihin rakettileikkeihin ja syyksi sanoin, et haluan, että mulla on kaks silmää kun palaan takaisin Suomeen. Lisäsin mä kyllä vielä ainakin sen, ettei yksikään näistä raketeista olis Suomessa sallittu. No sädetikut oli enemmän mun mieleen :) Aivan hurjalta se meininki tuntu näin turvallisuuteen tottuneesta ja en voi muuta ku ihmetellä, et pelkillä palovammoilla selvittiin, ku ne toisiaan heitteli niillä sähikäisillä. Ei ne rakettien turvalliset ampumisohjeet ihan turhaan siis ollu alkuviikon lehdessä ja 30 000 silmävauriota pitivää varmasti paikkaansa, jos kaikki noudattaa ohjeita yhtä hyvin ku tää meidän väki täällä!

Tässä pikkunen videonpätkä, rakettileikkien rauhallisimmasta päästä!