Mysoren reissu

Ensimmäinen retki Bangaloren ulkopuolelle on takana ja mielessä monet mukavat muistot. Etukäteen kyllä vähän jännitti, miten selviän reissussa yksikseni ja ennenkaikkea seikkailen Bangaloressa oikeelle pysäkille, mutta ikinä en olisi osannut arvata, että kaikki voisi sujua näinkin hyvin! Näköjään kun on yksin liikkeellä ja kysyy ohikulkijalta neuvoa niin saa ihan erityisen hyvää palvelua. Porukalla kun ollaan, niin osoitellaan epämääräsesti joka suuntaan, eikä siitä saa yleensä mitään tolkkua, mutta yksin matkustava näköjään kuljetetaan henkilökohtaisesti perille asti, ainakin tällä kerralla. Perjantaiaamuna lähdin kaikenvaralta jo 3 h ennen Mysoren bussin lähtöä liikkeelle. Bussit oli niin täynnä, et aloin jo vaipua epätoivoon, sillä en halunnut jäädä tavaroineni roikkumaan yhden käden ja jalan varaan bussin ulkopuolelle niinku paikalliset tekivät. Viimein sain kuitenkin sullouduttua yhden kyytiin ja matka pääsi alkamaan. Olin saanut tuolta hotellin johtajalta taas hyvät neuvot matkaan ja niitten kanssa lähdin suunnistamaan perille. Pikkusen liian aikasin jäin bussista pois, mutta siinä karttaa tutkiessani eräs ystävällinen intialainen tuli kysymään, tarviinko apua. Sehän lähti viemään mua bussiasemalle oikeen henkilökohtaisesti ja siellä taas eräs toinen vanhempi herrasmies johdatti mut suoraan oikeeseen bussiin, millä pääsin toiselle bussiasemalle. Sain nimittäin kuulla, että Mysoren bussiasema on 5 km päässä tolta pääasemalta. Siellä minä sitten istuin oikeella asemalla yli 1,5 h etuajassa ja olin ihan pöllämystyneenä tästä asioiden nopeasta etenemisestä. Kaikkihan eteni melkeen ku kotosuomessa! Oikeen bussin löytyminenki oli oma operaationsa ja kyllä se mun e-lippu kävikin monessa kädessä ennen ku päästiin yksimielisyyteen, mihin mulla on paikka ostettuna. En tienny yhtään mitään tästä bussijärjestelmästä täällä, joten ku netissä löytyi e-lipun ostomahdollisuus ni aattelin sen olevan helpointa. Bussissa musta kumminki tuntu, et ainakaan kuski ei ollu ennen kyseistä lippumuotoa nähnyt ja taas mun lippu kulki kädestä käteen ja kaikki selitti vuoronperään kuskille jotain, mutta lopulta päästiin liikkeelle. Itsehän en siitä hindin solkkauksesta mitään ymmärtänyt, mutta sitten kun liikkeelle päästiin niin vieruskaverini selitti, ettei kukaan ollut iformoinut kuskia. Suomalainen ei kyllä ymmärrä mitä infoamista on varatussa ja etukäteen maksetussa lipussa, mutta nyt ollaankin Intiassa. Pitkä ja hikinen matka Mysoreen alkoi lopultakin. Matkaa oli vain 150 km, mutta kyllä siihen tarvittiin 3 ja puoli tuntia, ennen ku perille päästiin. Matkustaminen onkin täällä ohjelmanumero sinäänsä ja kyllä sitä reitin varrelle monenmoista näkemistä mahtuukin. Erilaisia asumuksia hökkelihökötyksistä luksushuviloihin. Monen moisia härkävankkureita ja lammaspaimenia. Bangaloren ruuhkissa, oli karu todeta, ettei bussissakaan ole turvassa kerjäläisiltä, vaan paikallaanseisovien autojonojen lomassa vaeltivat kerjäläiset, jotka sitten vuoronperään kiskoivat kädestä avoimen ikkunan kautta. Näitä liikenneseisokkeja hyödynsivät myös kaupustelijat, jotka möivät hedelmänpaloja yms. bussin ikkunasta. Mandyassa oli meneillään joku festivaalitapahtuma ja sain ensisilmäystä siihen mitä kaikkea täällä näihin juhlatapahtumiin kuuluukaan. Kyllä kerrassaan monen näköistä edustajaa oli kulkueessa mukana. Myös erilaiset viljelmät palmumetsistä ja banaaniplantaaseista riisipelloille olivat mielenkiintoista seurattavaa matkan aikana.

Voi kun tuo Mysore olikin ihanan pieni ja rauhallinen kaupunki Bangaloreen verrattuna ja nopeasti siellä viikonloppu vierähti.  Loppujenlopuksi en tainnut montaakaan hetkeä olla yksin liikkeellä, sillä aina tuli joku juttelemaan ja halusi esitellä paikkoja. Pääsin kyllä näkemään paljon sellaista, mitä ei ilman paikallisia olisi tiennyt olevankaan. Tosin hyvin pian huomasin, että näiden kavereiden toimenkuva oli yksinomaan se, että ne bongailivat turisteja kaupungilta ja kuljettivat nähtävyyksien ohessa tiettyihin liikkeisiin. Vaikka he kuinka väittivät, että kyse ei ole bisneksestä niin olen aivan varma, että he saivat jotakin proviikkaa, kun me turistit tultiin kassit notkuen ulos niistä silkki- ja käsityöliikkeistä. No olisinhan mää niissä liikkeissä kierrellyt muutenkin, joten olihan se aika näppärää, kun riksa toi ja vei jokapaikkaan ilman erillistä hintaa ja kerkesi yhden lauantaipäivän aikana tehä vaikka mitä. Näin monenmoista käsityöläistä työntouhussa ja mieleen tallentui monet mukavat muistot. Mysorelaisten erikoisalaa on silkin, suitsukkeiden, eteeristen öljyjen ja sandalwood-tuotteiden valmistus, joten mua kierrätettiin näitten käsityöläisten työpajoilla ja paikallista torielämää oli kans hauska seurailla.

Arjen askareita ja torielämää

Liekö siitä johtunut, kun kerroin et Suomessa on tuhansia järviä, niin paikalliset halus lähteä käyttämään minua ja erästä espanjalaista tyttöä joella. Matkaa oli aika pitkästi ja kyllä välillä tuntu et helpompi olis niitä kärrypolkuja ollut taittaa kävelemällä, ku riksassa poukkoillen. Aivan ihania maisemia kyllä näky ja musta tuntuukin et nautin kaikista eniten just siitä kun nään niitä ukonkäppänöitä vuohineen liikenteessä ja paikallista väkeä riisipellolla ja niitä pikkuruisia lapsukaisia käsi kädessä tien laidassa. Se on jotenkin niin aitoo elämää se, eikä sellaista voi Suomessa kokea, joten ei mua haittaa yhtään vaikka osa turistikohteista jääkin näkemättä, jos saan kurkistaa paikallisten arkeen. Nuo muistot kätkeytyy sydämeen paljon syvemmälle, mitä Mysore palatsin aarteet. Oltiin kieltämättä sen espanjalaisen kans aika ällistyneitä, miten ihana paikka se joen ympäristö olikaan!!! Se ei ollutkaan mikään likainen ja saastunut lätäkkö vaan vesi oli kirkasta ja ympäristö ihanan vehreää ja ennenkaikkea ympäristö oli PUHDAS, mikä on täällä kyllä tavattoman harvinaista. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli pakko piiloutua huivin alle, kun tuntui, että nahka kärventyy silmissä, vaikka kuinka yritti laittaa aurinkorasvaa. Arvatkaa vaan tekikö mieli uimaan, varsinkin ku näki niitä suloisia lapsukaisia vesileikeissä kallioilla ja joen pyörteissä. Lopulta me kuitenkin tultiin ton espanjattaren kanssa siihen tulokseen, että kyllä tämän auringon luulisi vaatteet äkkiä kuivattavan ja kahlattiin itsekin tuohon viileään veteen ja joen pyörteisiin. Mua kyllä vähän kauhistutti, kun oltiin hetkeä aikasemmin nähty käärme vilvoittelemassa samassa vedessä, mutta jos kerran kaikki muutkin ui ni miks en minäkin, varsinkin, kun kallio oli niin polttavan kuumia, ettei paljaalla jalalla kärsinyt astua... Mukava reissu, vaikka minun suomalainen pelkuruuteni aiheuttikin uudelleenjärjestelyjä... Mun olis nimittäin pitäny matkustaa puolet matkasta takaisin moottoripyörällä, mutta en kertakaikkiaan suostunut sellaisiin järjestelyihin. En mä loppujenlopuks tiiä onko tuo riksakyyti tuolla liikenteessä paljoakaan turvallisempi, mutta oon mä siihen etes tottunu ja ei ihan niin ahtaista väleistä mahdu pujahtamaan. Jos tarjolla olisi ollut etes kypärä, olisin ehkä voinut harkita asiaa, mutta ei kiitos kuitenkin. Jälleen kerran törmättiin samaan asiaan kun monesti aikasemminkin päivän aikana, nimittäin suomalaisen ja espanjalaisen välillä on monessa asiassa iso ero! Se, että ollaan molemmat Euroopasta ei tarkota todellakaan sitä, että toimittais asioissa samalla tavalla ja se oli paikallisista välillä vaikeaa ymmärtää. Kyse ei ole siitä, ettenkö luottaisi jonkun ajotaitoon, vaan olen pieni pelokas tyttö suomesta, joka haluaa päästä ehjänä jouluksi kotiin :) Kai ne yritti mua ymmärtää, kun vähän avasin niille suomalaista, jokseenkin erilaista liikennekulttuuria...

Jokireissun tunnelmia

Täällä Intiassahan näitä erilaisia juhlimisen aiheita riittää. Niinpä Mysoressa sattui olemaan sellainen parhaillaan käynnissä. Tunnetuin nähtävyys täällä on Mysore Palace ja juhlan kunniaksi illalla syttyivät tuhannet ja taas tuhannet lamput valaisemaan noita hienoja rakennuksia. Upea kokonaisuus se olikin, mutta oli sitä väkeäkin liikkeellä. Meidän piti sen espanjan tytön kans kulkee melkeen käsikädessä kokoajan, ettei eksyttäis toisistamme. Nähtiin myös palatsin elefantit ja oli ne vaan kertakaikkiaan upea ilmestys. Kyllä siinä on eläimellä kokoa kerrakseen, mutta hienosti ne ratsastajat niitä käsitteli ja marssitti musiikin tahtiin. Palatsin alueella oli myös kukkatarha, mihin oli tuotu näytille, jos jonkinlaista kasvia ja kukkaa. Onneks mulla oli kaverina ja oppaana tuo espanjatar ni näin tuon palatsinkin hienoudet, sillä normaalisti en liiku koskaan ulkona enää pimeällä, ni en tiiä olisinko yksin uskaltanu sinne mennäkään. Sunnuntaina kävin sitten vielä aamulla katselemassa palatsia päivänvalossa, mutta en sitten sisälle asti mennyt, kunn aikaa oli sen verran vähän ja turisteilta rahastettiin tässäkin asiassa kymmenkertaisesti paikallisiin verrattuna. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta ajattelinkin, että täällä Mysoressa voipi piipahtaa joskus uudemmankin kerran, kun on sen verran lähellä kuitenkin.

Mysore Palacen ympäristöä

Paluubussin löytyminen oli e-lipun kanssa ihan samanlaista säätämistä ku tullessakin, mutta se hyvä puoli täällä Intiassa on että henkilökunnasta ei missään ole pulaa, joten ei ku kysymään joltakin. Minut käskettiinkin istumaan eräälle penkille ja tämä työntekijä juoksi kaikki juoksut puolestani. Bussit on yleensä aika kauan asemalla lähtövalmiina porukka kyydissä, joten mua alko huolestuttaa, ku bussinlähtö läheni, eikä miestä alkanu kuulua takas. Aina se mulle kumminki oli sanonut et odota tässä, tulen kohta takaisin. No palvelu menikin sitten tälläkertaa niin, että kyseinen bussi täydessä lastissaan pysähtyi vartavasten kohdalleni ja minut ohjattiin oikealle paikalle, vähän hävetti tälläinen erityiskohtelu. Hienosti selvisin, mutta edelleenkään en tiedä yhtään, että millä perusteella voisin itse tietää, mihin bussiin kuuluis mennä. Löysin Arecere Mico Layouttiin (meidän asuinalue) menevän bussinkin Bangaloressa ihan helposti, vaikka ensimmäistä kertaa asemalla seikkailinkin. Huokaisin helpotuksesta kumminkin hiukan liian aikaisin, sillä bussi hajosi jonnekkin ihan tuntemattomaan paikkaan ja kaikkia käskettiin poistumaan. Siellä minä sitten ihmettelin, kun kaikki muut hyppi seuraaviin busseihin, mutta minä olin ihan epätietoisena. Sattui taas kuitenkin niin mukavasti, et samassa bussissa oli nainen joka oli menossa mun kans samaan paikkaan ja lähdettiin sitten yhdessä etsimään bussipysäkkiä. Ja niin minä olin turvallisesti "kotona", juuri pimeän laskeutuessa kaupungin ylle.

Eilen olin ekaa päivää koulussa myös teoriatunneilla, ja olihan se pikkuisen verran erilaista touhua, mitä Suomessa. Opettaja puhui puhumistaan ja kukin kirjoitti sitten muistiinpanoja, mitä mieli. Jotain piirroksia ilmaantu taululle, mutta vähäisissä määri. Ei todellakaan mitään suomalasten rakastamia PowerPointteja. Lopputuloksena se, että muistan lähinnä päivän pääotsikot! Iltapäivän labrat olikin sitten yllätys yllätys peruttu ja nyt olis jälleen 3 päivää vapaata, kun on joku festivaali, kappas kummaa... Joten voisikin tässä pikaisesti suunnitella jonkun uuden mukavan reissun lähiseudulle :)