torstai 6. lokakuuta 2011

Bannerghatta Biological Park

Vapaapäivät ovat hurahtaneet lähinnä ollessa ja ihmetellessä. Tarkoituksenani oli eilen lähtee yhden yön reissulle 60 km päähän Nandy Hills kukkuloille, mutta sain kuulla aamulla bussiasemalla, ettei sinne menkään busseja enää sille päivää. Palasin sitten samaa tietä takaisin ja vietin toisenkin leppoisan "kotipäivän". Kumma kyllä, etten ollut etes yhtään hermona. Suomessa tuommoset isommat ohjelman muutokset vetää pinnan monesti aika kireälle, mut täällä kaikkialle on lähdettävä semmosella asenteella, et katotaan mihin pääsen. Intiassa mikään ei ole varmempaa kuin muutos.

En tiedä tarkemmin näiden meneillään olevien jyhlapäivien merkitystä, mutta katukuvassa se näkyy siten, että ihmiset ovat koristelleet autonsa ja ovenpielensä banaanin oksilla/lehdillä ja kukkaköynnöksillä. Talojen edustoilla ja nurkilla näkyy myös särjettyjä melooneja. Ehkä näillä on talon asukkaille jotakin onnea tuovaa vaikutusta, kuten melko monella asialla tässä kulttuurissa. Joidenkin bussien etulasit ovatkin olleet niin kukkaköynösten peittämiä, että suomalainen on epäillyt näkyvyyden laatua.

Tänään päätin aamulla, että kaksi oleilupäivää saa riittää ja lähdettiin sitten lopulta koko vaihtariporukalla käymään Bannerghatta Biological Parkissa. Sinne olikin helppo löytää perille, sillä se sijaitsee tuon meidän ohi menevän isomman tien toisessa päässä (15 km) ja kaikki ohikulkevat bussit vievät perille. Kyseessä on eräänlainen luonnonpuisto, jonka toisessa osassa on perinteinen eläintarha ja sitten on isot puistoalueet, missä eläimet saavat vaellella vapaammin ja niihin tehdään safarikierroksia rämisevillä busseilla, missä oli verkoitetut ikkunat. Totisesti oli muutama intialainenkin päättänyt viettää vapaapäivänsä eläintarhassa ja porukkaa oli ihan mahdottomasti, mutta kyllä me sekaan mahduttiin, vaikka safarille saikin jonottaa melko kauan. Safaripuistoalueella oli eri eläimille eristetty omat elinalueet. Ensin nähtiin kauriita ja biisoneita, sitten suloisia mustia karhunlylleröitä, jotka olisivat tulleet mielellään vaikka bussiinkin, jos olis päästetty. Kai ne oli opetettu pysymään teiden varsilla, sillä ainakin bussipoika heitti niille keksejä makupaloiksi. Välillä niitä saikin hätyytellä ihan kunnolla, että bussi mahtui ohitse. Sitten oli vuorossa leijonat ja viimeisellä alueella tiikerit. Leijonat ja tiikerit tosin lymysivät puiden suojissa, enkä kyllä yhtään ihmettele, sillä lämmintä oli taas varmasti yli kolmenkymmenen.

Syönnin jälkeen kierros jatkui eläintarhan puolella. Tarjolla olisi ollut vielä ekstramaksusta perhostalo ja norsusafari, mutta jonot olivat kasvaneet entisestään, joten ne jäi tällä kertaa näkemättä. Toki niitä norsuja pääsi taputtelemaan myös eläintarhan puolella ja monenlaista käärmettä, krokotiiliä ja apinaa oli esillä. Mua kyllä rupes säälittämään ne pieniin virikkeettömiin häkkeihin teljetyt apinat, jotka katsoivat surullisin silmin tiheän verkon takaa. Varsinkin kun samaan aikaan toiset apinat kiikkuivat verkossa häkin ulkopuolella vapaudessa ja loikkivat bambupuusta toiseen. Kieltämättä oli itselläkin välillä hieman eläimellinen olo, sillä vähän turhan usein paikallisten kameran linssit osoittivat minuun, eläimien sijaan. Tuli vähän semmonen olo, että varuillaan saa olla, ettei joudu itse häkkiin... Mukavasti vierähti vapaapäivä eläimiä ja luontoa ihmetellessä. Huomenna pääseekin taas pitkästäaikaa kuluttamaan koulun penkkiä!

Eläinsafarin otuksia




Eläintarhan asukkeja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti