Koulua, shoppailua ja monsuunisateita

Viimepäivät ovat kuluneet opiskelun ja shoppailun merkeissä. Pikkuhiljaa alkaa opiskelutavat ja koulusysteemit tulla tutuiksi, mutta kyllä se melko koville ottaa sen vaan sanon... Jatkuva keskittyminen ja pinnistely, et pysyis etes hitusen opetuksessa mukana vaatii voimia tai ainaki oon päivän päätteeks ihan poikki. Luokkakaverit on opetellu innolla suomea ja iloinen "moi, mita kuuluu?" piristää kummasti aamuisin. Minäkin haluaisin oppia muutaman sanan tätä paikallista kieltä, mutta ongelma on siinä, että melkin kaikki luokkakaverini puhuvat äidinkielenään eri kieliä. Hindi ja englanti on täällä pääkielet, mutta lisäksi on monta kymmentä muuta virallista kieltä. Bangaloren alueella puhutaan paljon kannadaa. No olen yrittänyt näin ensialkuun oppia lausumaan ja muistamaan edes muutaman luokkakaverini nimen ja opetellaan kannadaa ja hindiä sitten myöhemmin. Vapaa-aikaa olen kuluttanut viimepäivinä lähinnä eri ostoskeskuksiin tutustuessa. Se on ihan mukavaa ajanvietettä, mutta rahanmenoa ei voi estää, se huono puoli siinä on. Mitään ihmeellistä ei ole osannut näille lähipäiville suunnitellakaan, sillä sää on ollut kovinn epävakaista. Ilmassa on ollut selkeitä sadekauden merkkejä, vaikka syyskuu periaatteessa olikin viimenen monsuunikuukausi. Aamutkin on olleet jo melko pilvisiä, mut iltapäivästä on tullu vettä ku saavista kaataen ja ukkonenkin on jyrissyt ja paukkunut oikeen kunnolla. Lauantaina satuin olemaan just shoppailemassa, kun se ensimmäinen valtaisa sade yllätti ja kyllä olis kahluusaappaat ollu hetkessä tarpeen ku kadut lainehti vedestä. Tälläkin hetkellä vettä tulee äänistä päätellen melkovauhdilla ja salamat välkkyvät pimenevässä illassa.

Tänään oli taas joku hindujen juhlapäivä, joten koulusta oli vapaata. Yhden päivän aikana ei täällä kovin kauaksi pötkitä, joten päädyin tutkimaan lisää Bangaloren keskustaa. Ja tällä kerralla kengätkin kestivät rasituksen, tosin olinkin liikkeellä Suomesta tuoduilla urheilusandaaleilla, ihan kaiken varalta! Käppäilin päämäärättömästi ensin keskustan läheisessä puistossa Cubbon parkissa. Sade on raikastanut ihanasti tätä saasteista ilmaa ja tuolla puistossa tuoksui ihan oikeesti luonto, ruoho ja puut, nautin siitä! Puisto on noin satavuotias, joten vanhat upeat puuvanhukset ojentelevat pitkiä oksiaan kaikkialle. Eipä siis ihme, että puisto houkuttelee intialaisia päivätorkuille varjoonsa. Toki niitä nukkujia näkee myös vilkkaastiliikennöityjen katujen varsilla tai käytännössä ihan missä vaan, mutta puistossa torkkujia oli kaikkialla. Puiston jälkeen lähdin summassa vaan jollekin kadulle ja huomasin varsin pian päätyneeni rikkaitten asuinalueelle. Hienoja taloja korkeiden muurien ympäröiminä, vartiat ovilla. Huomas kyllä, et ympäristökin oli kaikin puolin paljon siistimpi ja huolitellumpi ja kadunvarsien liikkeet näytti niin hienoilta ja kalliilta, etten uskaltanu sisään ku muutamaan ja niistäkin käännyin äkkiä takas. Hienostokortteleista päädyin lopulta niille samoille kapeille ja risaisille kauppakujille, missä olin jo pari viikkoo sitten pyörinyt. Ihmeekseni sain todeta, että tänään sain kulkea rauhassa myös näillä kaduilla, eikä yksikään sitkeä katukauppias jäänyt perään roikkumaan, eikä yhtään katulasta roikkunut käsipuolessa. Päädyinkin etsimälleni paikalliselle market-alueelle ja siellä mulla riittikin ihmettelemistä ja katseltavaa vaikka kuinka. Market on täällä vähän niinku tori, missä on kasvis-, vihannes-, hedelmä- ja kukkakojua myyjineen vieri vieressä. Täällä suurin osa myyjistä oli matalan, pimeän ja sokkeloisen rakennuksen suojissa, mutta osa marketin reunamilla. Täällä oli myös tuore kala ja lihamarketti ja mulla meinas kyllä laatta lentää siinä lemussa. Kanat ja muut linnut oli myynnissä elävinä, mut ne kalan vonkaleet ja äyriäiset kellotti niine hyvineen siellä hautovassa kuumuudessa kärpästen piirittämänä ja minnekäs muualle ne kalanperkeet olis heitetty ku kadulle ja tuoksut oli sen mukaiset, hyh. Mut täällä saakin valita katosta roikkuvasta lampaan ruhosta juuri sen kohdan, minkä haluaa... Auringossa esikypsennettynä tosin. Taidankin tosiaan jatkaa kasvissyöjälinjalla vielä seuraavat kaksi kuukautta.

Musta on ollu kiva huomata, et tähän liikenteeseenkin on oikeesti alkanut tottua. Enää ei säiky ihan jokaista auton torven töräystä tai ohi suhahtavaa moottoripyörää ja osaa ylittää katuja maltillisemmin, ilman säntäilyjä. Pakokauhun tunne liikenteen keskellä on pikkuhiljaa väistymässä. Hienoa on myös se, et osaan oikeesti jo kulkee täällä bussilla vaikka mihin, enkä tänäänkään tarvinnu yhtään riksaa, vaikka tarjoajia olikin joka kulmalla. Ostamani Bangaloren karttakirja olikin tänään kovalla käytöllä... Olikin kiva kulkea päämäärättömästi eteenpäin ja tarkastaa vaan sitten kartalta, mihin on päätynyt.