Kulttuurin kirjoa

Täällä podetaan "syysflunssaa"... Enpä siis välttynyt nuhalta ja köhältä täälläkään ja pitääkin yrittää ottaa lähipäivät rennosti, jotta menis nopeesti ohi. Pikkuhiljaa alkaa opiseklijat saapua kouluun diwalin jäljiltä ja aletaan taas päästä opiskelun makuun, vaikkakin tunteja on ollu peruttu melkosen paljon. Päätinki, etten mene enää jatkossa lauantaina kouluun, ku on vaan 3h teoriatunteja, sillä se on niin turhauttavaa hilautua koululle toteamaan, että turhaanpa taas tulin.  Kun on ensin tapellu autoriksakuskien kanssa hinnasta ja viimein löytäny jonku ihanan kansalaisen, joka suostuu käyttämään taksamittaria tai ei yritä kiskoa valkolaiselta kolminkertaista hintaa ja päivän anti on puoli tuntia pikaselostusta mikroskoopin toiminnasta ja tietysti säätämistä ja odottelua kaupan päälle, ni luulen et keksin parempaakin tekemistä. Viime viikolla tiedustelin, että onko tällä alkaneella viikolla vapaapäiviä ja sain vastaukseski "ei, normaali viikko" ja nyt sit tänään sanottiin kuitenki et huominen on vapaa. Olis siis voinu lähtee rauhassa reissuun viikonloppuna! Ehkä tää on niitten taktiikka just siks, et porukka tulis maanantaina kouluun...

Eilen matkasin Marathahalliin oikein suurin odotuksin, sillä siellä on yhden kadun varressa monien tunnettujen vaatemerkkien tehtaanmyymälöitä ja olin lukenu monesta paikkaa, et kannattaa käydä vaikka matkaa kertyykin keskustasta parikymmentä km ja meiltä on pääbussiasemalle jotain 15 km. No olihan siellä monenlaista liikettä, mut en mä mitään sieltä loppujenlopuks löytäny. Tuliko sitten ähky siitä tavaran paljoudesta vai odotinko liikoja. Ihan hauskaa ajanvietettä kuitenki. Päätin sit yhdistää reissuun jotain muutakin ja käydä katsomassa läheistä Shivan temppeliä. Mun oli eka tarkotus kävellä vaan seuraavalle bussipysäkille, mut oli niin mukava ilma ja kiva kävellä ni loppujenlopuks tepsuttelin koko 4 -5 km matkan temppelille. En aatellu sitä mitenkään outona, mut ilmeisesti se kuitenkin oli hieman eriskummallinen näky... Eihän täällä yleensä voi liikenteen takia kävellä ku ihan lyhyitä matkoja, mut tuossa oli koko matkan hyvä leveä kivetys, missä tepastella turvallisesti, ni en aatellu siinä mitään ongelmaa keskellä kirkasta päivää. Kyllä mä tietysti havaitsin siinä vaiheessa ku alko lentokenttäalueet, et ei siellä paljon muita kävelijöitä ollu, vartioita porteilla lähinnä. Aloinki miettiä asiaa ulkopuolisen silmin vasta sitten ku yks moottoripyörä pysähty mun kohdalle ja ne alko ihan huolestuneena kysellä, mikä mulla on hätänä ja onko mulla ollu ongelmia mun autokuskin kanssa ja silloin pitää heti soittaa poliisille jne... Mä olin ihan hämmästyneenä, mutta vielä hämmästyneempänä oli miehet kun selitin, et eihän mulla mitään hätää ole, kunhan huvikseen vaan kävelen. Jälkeenpäin tajusin, et olin mä oikeesti tarkemmin katsottuna varmaan hiukan outo näky, yksin kävelemässä lentokentän muurin viertä ku matkaa sinne haluamalleni ostoskeskukselle ja temppelille oli siinä vaiheessa pari km ja edelliselle kaupoille tai muualle missä turistit yleensä käppäilee saman verran. Sainki vakuutella monet kerrat, et mulla ei oikeesti oo mitään hätää! Halusin vaan vähän kävellä, mutta olen kyllä juuri aikeissa ottaa riksan loppumatkalle. Joo, ehkä jatkan kävelyharrastustani tosiaan sitten taas Suomessa, missä kukaan ei ihmettele, vaikka tuskin vastaavaa turvallista "kävelytietä" toista tuleekaan täällä vastaan.

Shiva on hindulaisuuden jumaluuden kolmiopin luova ja tuhoava jumala.Temppelin ovella taas turisti pysäytettiin ja ruettiin työntämään lapukkeita ja lipukkeita kouraan. Paikalliset tietysti pääs temppeliin ilman tikettejä, mutta turistin oli pakko maksaa kaikesta erikseen. 90 rs temppelipaikkojen sisäänpääsystä ja mukaan kuului tarjotin täynnä erinäisiä hilavitkuttimia. Lisäksi 25 rs kamerasta ja 2 rs kenkien säilytyksestä. Ja joku maksu oli kai vielä sillä loppusumma oli 135 rupiaa. No eihän se 2 € nyt niin paljon taas oo, mut täällä sillä saa jo paljon ruokaa :). Mä pyörin tietysti ihan tyhmänä siellä ja kysyinki, mihin mun pitää mennä. Ensialkuun oli jonossa lähemmäksi sata metalliastiaa, joiden yläpuolella luki ilmeisesti jonkun jumalan nimi ja kuulema piti puottaa tarjottimelta kolikko jokaiseen metalliastiaan. Mää vähän oikasin ja puotin kourallisen sinne tänne ja loput viimeiseen kulhoon, mutta sain kyllä hieman pahansuopia katseita osakseni. Siinä joku opas liittyikin mun seuraan ja lähti kulettamaan mua paikasta toiseen kertoen samalla, mitä mikäkin merkitsee. Ja kyllä niitä eri asioiden jumalapatsaita siellä olikin niin monta, ettei sormet ja varpaat riittänyt niitä laskemaan. Niitten kohdalla ihmiset sitten teki eri rituaaleja, valeli vettä ja milloin mitäkin ja hoki samalla kyseisen jumalan nimeä. Ihmiset lahjoittivat jumalille myös rahaa lippaisiin. Olihan se mielenkiintoista nähdä taas hiukkasen lisää tätä niin totaalisen erilaista uskontoa ja kulttuuria, mutta voi kertakaikkiaan sitä rituaalien määrää. Kaikella kunnioituksella hinduja kohtaan, mutta kyllä mää silti huokasin helpotuksesta kun viimeinenkin halko oli öljyn kanssa tuleen heitetty ja tarjotin tyhjä kolikoista, hiilistä ja muista tarvikkeista. Voi tätä kulttuurien erilaisuutta ja minä saan olla niin onnellinen tekemättä yhtään mitään!

Temppelin Shiva-patsas

Aina silloin tällöin tähän mun asuinhuoneiston toiseen huoneeseen tulee intialaisia asukkaita muutamaks yöksi ja olen pistänyt merkille muutamia samankaltaisuuksia. En halua yleistää, mutta... sen olen todennut, että ne ainakin käyttää palveluja hyväksi! Tai sit on vaan ite oppinu liian omatoimiseks. Milloin apupoika kiikuttaa keksipakettia, milloin lounasta, teetä tai vesipulloa. Satun tietämään sen niin hyvin siksi, että yleensä palvelun tilaaja ei vaivaudu edes itse avaamaan huoneiston ovea vaan minä menen lopulta, kun ovikello on soinut useampaan otteeseen (voishan jollakin periaattees olla mullekin jotain asiaa), mut tutut juoksupojathan siellä aina pahoittelee häiriötä ja palvelee naapurihuonetta tai sit siellä on naapurin vieraita, jotka säikähtää ku mä avaan oven. Yleensä ne kyllä tykkää pitää avoimia ovia, jonka minä olen itse saattanut tullessani sulkea, joten kai se on silloin minun tehtävä myös avata :) Yleensä ne viihtyy aika hyvin omassa huoneessa sen vuorokauden tai pari mut tänään oli vastassa yllätys, kun nälkäisenä saavuin koulusta ja aloin ruokaa laittamaan. Keittiön pöytä oli ihan kaameessa kunnossa roskineen ja likoineen. Olen kyllä huomannut, ettei edellisetkään vieraat oo paljon siisteydestä välittänyt, mutta minusta olis kyllä oikeus ja kohtuus siivota omat jälkensä, jos käyttää yhteistä tilaa, vaikkei siivous asiakkaalle muuten kuulukaan. Mietin kyllä ensin, että soitan pojat siivoamaan, mutta totesin, että eihän mulla oo etes respan puhelinnumeroo :) Aina on ne vähäiset asiat tullut hoidettua ohikulkiessa, eikä ne apupojat muutenkaan puhu montaa sanaa enkkua. Nöyrryin siis siivoamaan toisten sotkut, jotta pääsin itse syömään, mutta tuli kyllä semmonen olo, et mun kotiin on tunkeuduttu. Onhan se tietysti vähän eri ku tää on oikeesti se mun koti 3 kk ja toiset on muutaman yön sotkemassa. Ehkä mä oon vaan outo ku pyyhin pöydän käytön jälkeen, vaikka sen siivoojakin jossain vaiheessa pesee... Mä en oo vielä riittävän hyvä kaveri vielä noitten keittiön öttimönkiäisten kanssa, jotta haluaisin jättää niille yhtään ylimääräistä syötävää!