Tavallisia touhuja

Viimepäivät ovat sisältäneet lähinnä kävelyreissuja ja kauppareissuja lähialueella. Eilen oli ensimmäinen kunnon koulupäivä ja siitäkin selvisin. Onneksi oli ystävällisiä ja avuliaita luokkakavereita, jotka jaksoivat kärsivällisesti toistaa kysymyksensä ja neuvoa muista jälkeenjäänyttä vaihtaria. Labrakurssin ohjeistus, meni nimittäin pikkusen eri systeemillä, mihin oon Suomessa tottunut. Meillä kun jaetaan työohjeet monisteina ja käydään sitten vielä erikseen läpi, mutta täällä tieto tuli pikakiväärivauhtia ihanalla intiaiasella aksentilla opettajan suusta ja tiedot piti keretä kirjottaa vihkoon samassa vauhdissa. Kaverin vihko oli minun kohdalla ainoa pelastus, sillä paperille en kyllä saanut montaakaan sanaa, saatikka sitten oikeita ainemääriä tai muita suhteellisen tärkeitä tietoja. Tänään olikin sitten jo heti vapaapäivä, joku juhlapyhä, joten eipä tämä koulunkäynti liian rankaksi ole ainakaan vielä päässyt käymään. Huomenna jatketaan säätämistä...

On ollu ihan mukava pitää vähän välipäiviä kaikesta menemisestä ja pysyä tässä lähiseudulla. Täällä jos lähtee viittä kilometriä kauemmaks jonnekin ni se on melkein samantien koko päivän reissu ja onhan tässä melkeen kolme kuukautta vielä aikaa paikkoja katsella. Tänään lähin käymään yhessä ostoskeskuksessa tossa vähän kauempana, mutta reissu osoittautuikin turhaksi, sillä se ei ollutkaan ihan sitä, mitä olin aatellu. Se olikin vissiin joku tukkutyylinen paikka, mihin pääs pelkästään jollain kortilla, jota multa ei tietenkään löytynyt. En tiiä vaikka siellä olis ollu semmosiakin paikkoja minne olisin päässy, niin iso oli rakennus ja ihmettelen miks meille esiteltiin kaupunkikierroksella se paikka, jos sinne ei pääse, mut en mä ainakaan mitään muita ovia sisään löytänyt, joten lähdin sitten käppäilemään tienvartta ja katselemaan uutta seutua. Jonkinmatkaa kuljettuani näin ensimmäisen slummi/hökkelikylän tienvarressa. Siellä oli jos jonkinlaista viritelmää ihan vierivieressä. Asumusten väleissä meni vain ihan pieniä kujia, joten mahtoi siinä pienellä alueella asua monta perhettä. Olin jo kaivamassa kameraa esiin, kun niitä pikkusia hökkelikylän lapsukaisia alko kipittää minua kohti ja päätin sitten jatkaa matkaa ilman matkamuistoja tällä kertaa. Tykkään käppäillä täällä teidenvarsilla ja katella paikallisten touhuja ja olis niin mukava ottaa oikein yksityiskohtaisia kuvia kaikesta, mut ei paikalliset useinkaan halua tulla kuvatuksi arkirutiineissa, jotein joutuu tyytymään pääasiassa yleiskuviin.

Tällainen näkymä The Tavernin katolta

Auringonlasku yllättää katollaistuskelijan, taas on yksi päivä painumassa mailleen

Korkeat kerrostalot kuuluvat katukuvaan. Uudemmat ja hienommat ovat korkean muurin ympäröimiä ja tarkasti vartioituja