Tää The Tavern on kyllä oikein mukava paikka asua ja henkilökunta on ihanan avuliasta. Juoksupojat ei kylläkään puhu englantia ku muutaman sanan, mut omistajien kanssa jäädään juttusille tuon tuostakin.Tää ei varsinaisesti ole hotelli, vaan "a home away from home", mutta minusta tämä tuntuu kyllä vähän liiankin yleelliseltä, kun joka toinen päivä soi ovikello ja pojat tulevat pesemään koko huonesiton. Ei ihan kotioloissa tule lakanoita vaihdettua ja lattioita luututtua montaa kertaa viikossa, kun ei vain laiskistuisi täällä lopullisesti! Joka aamu syödään tuolla ala-aulassa aamupalaksi jotain intialaisia erikoisuuksia ja toistaiseksi ne on maistunut hyvin. Eilen tilattiin lisäksi meille intialainen kasvisillallinen, minkä omistaja valmisti meille yhdessä apupoikiensa kanssa ja tarjoili myös, kertoen samalla, mitä mikäkin on ja miten sitä kuuluu syödä. Oli tosi herkullista. Varmasti tilataan jatkossakin, varsinkin, kun hinta oli n. 1,5 €/pää ja ens kerralla aion mennä lisäksi keittiöön katsomaan, miten ne ruokia valmistaa. He pyysivät, että me valmistettais joskus niille jotain perinteistä suomalaista ruokaa, mut ei oikeen olla vielä keksitty, mitä se vois olla. Saatavilla olevat raaka-aineet on melko erilaisia, suomalaisia perinneruokia ajatellen, eikä kesäkeittokaan ihan anna oikeaa vaikutelmaa... Pitää nyt ainakin muutama hapankorppu säästää sitä varten :)
Kun henkilökunta on mukavaa ja avuliasta, niin niiltähän on kätevä kysyä neuvoa, millä ja miten mihinkin kannattaa mennä ja karttapiirustuksia onkin kertynyt laukun pohjalle jos jonkinlaisia. Meillä oli ensin tarkotus lähtee yhteen isoon puistoon/eläintarhaan porukalla, mut muilla olikin sit vähän mahat sekaisin, joten se reissu tehdään joskus myöhemmin. Mää kuitenkin halusin päästä johonkin, kun koulukin käynnistyy kunnolla vasta maanantaina ja muistin sitten, että omistaja ehdotti meille aamulla Lalbagh Botanical Gardens: ia, niinpä kysyin häneltä vähän lisäohjeita matkaan ja lähdin katsomaan, minkälaisesta kasvitieteellisestä puutarhasta on kyse. Aattelin ensin mennä bussilla, mutta päätinkin sitten jättää säätämiset seuraavalle kerralle ja hyppäsin riksaan. Olen kai jo hieman tottunut tähän liikenteeseen, sillä vain kerran piti peittää suu kädellä, etten kiljuisi, kun bussi meinasi kiilata riksan pöpelikköön, mutta onneksi riksassa oli kovaääninen torvi, mikä pysäytti bussin jälleen muutamaa senttiä ennen kolahdusta. Näin pääsinkin sitten puutarhan portille asti ja huomasin, että kyse olikin vähän isommasta paikasta, mitä olin kuvitellut.
 |
|
Siellä olikin sitten puuta ja pensasta jos jonkin näköstä. Ootin näkeväni enemmän kukkia, mut siel olikin pääasiassa erilaisia puita, joista vanhimmat oli yli tuhat vuotiaita ja nuorimmat pieniä taimia vielä. Kukkien näkemiseen oli väärä vuodenaika. Ihaninta oli tuo järven ympäristö ja kun aurinko lisäksi paistoi ensimmäistä päivää pilvettömältä taivaalta, niin mikäs sen ihanampaa ja kun pääsi välillä puiden varjoon istahtamaan. Lisäksi näin paljon erilaisia lintuja ja pikkuisia maaoravia. Jossain vaiheessa alkoi vesi kuitenkin käydä vähiin ja nälkä kurnia, joten oli pakko alkaa etsiä ulospääsytietä, vaikka puolet puistosta oli kiertämättä. Jouduinkin kiertämään koko järven ympäri, ennen, kuin ensimmäinen poispääsyväylä löytyi. Yksin liikkuessa pääsee juttelemaan paljon enemmän myös paikallisten kanssa, mikä oli kyllä mukavaa. Aina ei löytynyt yhteistä kieltä, vaikka asiaa tuntui olevan valtavasti. Istuskelin mm. puiston penkillä, kun eräs nainen tuli sölkkäämään minulle hindiä ja viittilöimään hirveästi. Lopulta hän sai minut ymmärtämään, että haluaa ottaa kuvan minusta ja tyttärestään norsupatsaan juurella.
Puistossa oli paljon paikallista väkeä piknikillä ja muuten vaan istuskelemassa puiden varjossa. Kaikille riitti oma rauhaisa paikka olla, ilman että kukaan tuli häiritsemään. Täällä sai olla myös melko rauhassa liikenteen melulta ja kuunnella hetken sirkkojen sirirtystä ja lintujen sirkutusta, mikä on melko harvinaista kuultavaa tällaisessa miljoonakaupungissa, missä ei ole hetken hiljaisuutta. Myös puiston työntekijä päivätorkuilla puiden katveessa oli tavanomainen näky. Tämä kuvan nuori äiti oli sukulaistensa kanssa piknikillä taustalla näkyvän Elefantti-omenapuun varjossa ja halusi päästä suloisen tyttärensä kanssa kuvaan. Nimensä mukaisesti puun omenat olivat isoja, vaikkakin vielä keskenkasvuisia. Täällä puistossa törmäsin myös ensimmäistä kertaa muihin vaaleaihoisiin, mikäli muutamaa The Tavernissa yöpynyttä bisnesmiestä ei lasketa. Eilen, kun oltiin illallisella Tavernin johtaja kävi hakemassa kanadalaisen ystävänsä meitä katsomaan. Saatiinkin muutamia hyviä vinkkejä, missä kannattaa käydä Intiassa vierailun aikana. Hän kertoi myös nähneensä eilen Boakäärmeen toimistonsa ovella, huh, toivottavasti ei luikertele mua vastaan! Voi että, miten helpolta tuntuikaan ymmärtää oikein kunnon amerikkalaista englantia, mutta jospa tämä intialainen aksenttikin tästä tulisi tutummaksi pikku hiljaa.
Nämä koulupojat arvuuttelivat kilpaa, sijaitseeko Suomi Espanjan vai Englannin naapurissa. Minusta lapset koulupuvuissaan ovat aina vaan yhtä suloinen näky ja pojat olivat mielissään päästessään kuvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti