Aurinkoinen Goan loma

Takana on onnistunut Goan matka. Matka kutistui lopulta vain viiden päivän mittaseks, ku olin ensin vähän epävarma terveydentilani kanssa ja sit tuli Suomesta pari KV-koordinaattoria täällä käymään ja piti sitten kaikkien vaihtareiden osallistua niihin seminaareihin ja kehityskeskusteluihin koululla. Paljon on kyllä DSI: llä tekemistä ennen ku tää vaihtokokonaisuus saadaan toimimaan suomalaisten tottumalla tavalla, mut me ollaanki oltu eka vaihtariporukka ja kaikki yhteistyö on vasta aluillaan...

Olipa melkoisen hassua tupsahtaa yht´äkkiä turistien valloittamalle Goalle. Olihan se mukavaa kulkea muutama päivä hellemekossa ja olla vaan turistina muiden joukossa, mutta tuli kyllä silti niitä hiljaisia rantoja ikävä. Goan matkailusesonki oli tietysti just parhaimmillaan ja sen kyllä huomasi erityisesti hinnoissa ku kaikesta elämisestä sai maksaa huimasti enemmän, mitä oon muualla Intiassa tottunu. Mahtavaa oli kuitenkin nähdä suomalaisia tuttuja ja yhtenä päivänä otettiinki porukalla taksi pohjoisemmaksi hiljaisemmille rannoille. Erityisesti venäläisiä turisteja oli ihan joka puolella, mutta oli siellä tainnut useampi suomalainenki viivähtää, kun melkein jokainen intialainen osasi muutaman sanan suomea. Kaikkialta kuuluikin "Terve, mita kuuluu?" ja "halpa hinta" ja kauppasipa eräs tuotteitaan huutamalla: "Osta kaunis paita! Anttilan hinta, Stockmannin laatu!". En oo tottunu tänä vajaan kolmen kuukauden aikana et kokoajan joku tarjottelee jotakin, joten se tuntu välillä melko rasittavalta ku oon saanu kulkea yleensä niin rauhassa. Madam, free sunbed? -No, thanks! Madam watersports? No, thanks! Madam, hyva hieronta? No, thanks! Madam, taksi/riksa/motorbike? -No, thanks, Madam Boyfriend? -No, thanks ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Silti tuona lyhyenäkin aikana tapasin monia tosi mukavia intialaisia, joiden kanssa oli mukava jutella ja tuli niin kiva fiilis ku löysi sitä tuttua intialaista ystävällisyyttä myös Goalta! Ja kyllähän siellä rannalla löhösivät meidän turistien lisäksi myös niin perin intialaiset lehmät :)

Tuntui kyllä niin haikealta lähteä sunnuntai-iltana bussiasemalle ja sanoa heippa merelle ja auringolle. Onneks aurinkoa tapaa vielä hetken aikaa Bangaloressakin. Vähiin käy päivät ja kotiinpaluu on jo lähempänä ku saattaa uskoa. Viimeiset viikot meneekin sitten melko täysipäiväisesti opiskellessa. Päivät pitää ahkeroida koulussa ja illat raporttien ja muiden kouluitehtävien parissa. On niin haikea olo, kun tajuaa et tekee kaikkia asioita viimesiä kertoja, eikä tiedä milloinka palaa takaisin tai palaako koskaan... Mutta sitähän tämä elämä on. Onneksi vielä vajaa pari viikkoa jäljellä ja nautin niistä! Ihana palata Suomeen ja pudota suoraan jouluun, vaikka täällä tuntuukin, ettei malttais vielä lähtee. Kaikki mun luokkalaiset ei oo vieläkään ihan kärryllä, et opiskelen niitten kans tosiaan vaan tämän 3 kk. Tänäänki yks sano, et kivaa ku sä tuut sit joulun jälkeen takaisin! Ja pettymys oli suuri, kun sanoin, et ei ku opinnot jatkuu sitten Suomessa ja tää opsikelu on niinku tässä. Ikävä kyllä tulee noita ihania luokkakavereita ja mielelläni olisin heidän kanssa opiskelua jatkanu vielä pitempäänkin, mutta kotona ootetaan!