Lähtölaskenta

Pieni ihminen ei jaksa käsittää, että viimeisiä päiviä viedään täällä Bangaloren hulinassa. Ei tämä oikeastaan edes enää tunnu hulinalta vaan ihan normaalilta äänekkäältä ja monimuotoiselta liikenteeltä vaan. Uskomatonta miten kaikkeen tottuu! Kaikki säätö on ihan normaalia arkipäivää eikä niihin kiinnitä enää sen kummempaa huomiota. Nämä viimeiset viikot on mennyt kiireessä ja stressissä. Päivät koulussa ja sit se lyhyt ilta mikä on jäänyt jälelle on istuttu koneella koulutehtävien parissa. Nyt oon lähestulkoon valmis ja sietää ollakin, ku kaksi koulupäivää on jäljellä. Muut vaihtarit on jo palannu Suomeen tai lopettanu koulun, mut mä aijon mennä vielä viimesenäkin päivänä moikkaamaan mun ihania luokkakavereita. Viimeset viikot on ollu niin haikea mieli ja se kasvaa päivä päivältä ku tajuaa et hyvästijättöön on enää pieni hetki. Nähdäänkö vielä joskus? Sitä ei kukaan voi varmaksi sanoa... Eikä tää malttais millään vielä lähtee! Onneks on melkeen viikko aikaa laittaa joulua kotona ja tajuta et joulu on tosiaan ovella. Ja ihanat ihmiset odottaa siellä kotona! Vaan pari kertaa oon kuunnellu joululauluja ja olo on ollut ihan absurdi. Kyllä täällä paikoin näkyy semmosta kaikkee kimaltavaa ja sädehtivää joulukrääsää ja joidenkin kauppojen näyteikkunoihin on ilmestyny Merry Chrismas -tarroja ja joulupukkeja ja kuuluipa jossakin kaupassa joululaulujakin, mutta hyvin vähäistä se hössötys on näillä kulmilla.

Oon tehny matkalaukkuun pientä koepakkausta ja todennut jälleen kerran, et 20 kg oon toivottoman pieni määrä ku on ollu 3 kk aikaa shoppailla kaiken näkösitä kivaa. Viime sunnuntaina kävin viimeistä kertaa Commersial Streetillä ja Briggade roadilla shoppailemassa (tosin "joudun" kyllä huomenna käväsemään vielä kerran). Päätin etten osta enää yhtään huivia enkä mitään painavaa. Kotona taas pudistelin päätä ku lopputuloksena oli 2 huivia ja nimen omaan sitä painavaa... Niistä päätöksistä on liian helppo lipsua, ku löytää jotain kivaa. Siispä eilen lähti 5 kg postipaketti Suomeen. Epäilen kyllä vahvasti tuleeko se koskaan perille, mutta toivossa on hyvä elää... Mulle niin moni sano et paketit täältä Suomeen kulkee, joten aattelinpa sitten kokeilla onneani. Kyllä mulle melko epävarma olo jäi kun sen kaiken säädön jälkeen se mun paketti nakattiin sinne postin sotkuselle lattialle ja kaavakkeet perään. Ei jotenkin vakuuttanut, mutta jääpi nähtäväks...

Arekere Mico Layout? Kuuluu iloinen huuto koulun portilla. Mut aletaan tuntea pikkuhiljaa noitten koulun eessä päivystävien riksakuskien keskuudessa ja itekkin jo tunnistan muutamia nauravia naamoja. Voi mitenköhän monta kertaa olen tuota osoitetta toistanut, mutta enää muutama kerta jäljellä...

Jokaisen talon portin eteen on piirretty liidulla jonkinmoinen kuviointi. En nyt muista millä nimellä sitä kutsutaan, mutta kuvioinnin uskotaan karkoittavan pahoja henkiä ja se toivottaa vieraat tervetulleiksi.

 Jäi viimeiselle viikolle nämä aamupalakuvaukset... Ensimmäisessä kuvassa on mun lemppari aamupalaa. Purit on rasvassa paistettuja leipäsiä, joita syödään meillä täällä Tavernissa joko tämän kuvan mausteisen peruna-kasvis-muhennos-keiton tai Kikhernemuhennoksen kanssa. (Oikeita nimiä en tiedä/muista tähän hätään). Tokan kuvan herkun olen nimennyt sipuliletuksi ja se kuuluu sarjaan "tökkinyt jo pitemmän aikaa". Eilen sain alas ainoastaan yhden ja sain taas hämmästelyjä osakseni. Niitä syödään Curdin kanssa (kokkeli jogurtia). En mä tiiä mikä niissä oikeestaan tökkii ku ne on ihan neutraaleja ja tykkään yleensä sipulista. Curdin kanssa meillä tarjoillaan myös rieskan tyylisiä lättyjä, joissa on seassa ilmeisesti sarviapilaa. Kolmannessa kuvassa idliaamu. Kookoskastikkeen ja kasvismuhennos-keiton kanssa. Viimesessä kuvassa "vegetable rice". Ihan hyvää joo, mut tänäaamuna tuntu et tulee riisi jo korvien kautta ulos :) Voi että, kohta saan 100 % ruisleipää, nam!